20.02.2013 | Kategoria: Sopimukset

Jurismi on luovaa, sanokaa mitä sanotte. Juristi on keksinyt esimerkiksi sopimuksen, joka ei ole sopimus, joka allekirjoitetaan ennen sopimusta ja jolla on tavallaan sopimusta muistuttavia vaikutuksia, mutta jonka ei siis haluta olevan sopimus, koska siihen päästään vasta vähän myöhemmin.

Tällaisia semi-sopimuksia ovat esimerkiksi aiesopimus, letter of intent, memorandum of understanding tai letter of comfort. Jotkut, kuten Hemmo, käyttävät näistä nimitystä sopimusinstrumentit. Niissä sovitaan esimerkiksi siitä, että osapuolet neuvottelevat varsinaisesta sopimuksesta, ja mitä sitten tapahtuu, jos sopimukseen ei päästäkään. Vähän kuin metasopimista, sovitaan siitä miten sovitaan.

Aiesopimus, letter of intent, letter of understanding ja memorandum of understanding tarkoittavat suurin piirtein samaa asiaa. Ammattislangilla puhutaan LOIsta, LOUsta tai MOUsta. Dokumenttiin kirjataan esimerkiksi ne asiat, joista osapuolet ovat yksimielisiä sekä miten ja missä aikataulussa varsinaisen sopimuksen valmistelussa edetään. Osapuolille voi olla erityisen tärkeää sopia yksinoikeudesta neuvotteluihin tietyn ajan, jolloin LOI, LOU tai MOU toimii vähän kuin kihlaus, lupauksena heilastella vain yhden kanssa ennen varsinaista sitoutumista. Vaikka dokumenttien oikeusvaikutukset ovat epäselvähköjä, on yhteisymmärryksen ja sovitun toimintamallin dokumentoinnilla kiistattomat edut, kuten varmistaminen, että todella ollaan yhteisymmärryksessä siitä mistä luullaankin olevamme. Juristi ei ole keksinyt näitä semi- tai metasopimuksia vain itseään työllistääkseen.

Letter of comfort, LOC, tukikirje, taas on nimensä mukaisesti yksipuolinen ilmaus, konserniyhtiöissä käytetty, joka usein tuo julki itsestäänselvyyksiä, kuten että A Oy on B Oy:n tytäryhtiö tai että emoyhtiö B Oy tietää tytäryhtiö A Oy:n harjoittavan ja olevan kykenevä harjoittamaan jotain liiketoimintaa. Itsestäänselvyyksistä huolimatta kirjeen vastaanottaja antaa julkilausumalle oman merkityksensä. Ehkä emoyhtiö ei halua tai voi antaa takausta, mutta jokin kirjallinen dokumentti konsernisuhteesta kuitenkin halutaan. Tai ehkä vastaanottaja yrittää ujuttaa sanamuotoihin kuitenkin jotain vastuita. LOCin laatimisessa kannattaa olla kieli keskellä suuta, jotta epäselvät ilmaisut eivät tuo sitovuutta sinne, mihin sitä ei haluta. Asiakirjan sisältö, ei sen otsikko, ratkaisee sitovuuden ja sen asteen.

Edellisistä instrumenteista on erotettava esisopimus, jolla osapuolet sitoutuvat varsinaisen sopimuksen tekemiseen. Se on itsessään sitova sopimus, joka on ehkä vain suppeampi kuin varsinainen sopimus ja jota seuraa suhteellisella varmuudella varsinainen sopimus. Sopijapuolet haluavat jo valmisteluvaiheessa sitoutua yhteistyöhön, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä. Käytännössä ero instrumenttien sitovuudessa tarkoittaa eroa vastuussa, joka sopimuksenvastaisesta aie- tai esisopimuksesta vetäytymisestä seuraa. Tulevatko vahinkoina korvattaviksi vain neuvotteluprosessista aiheutuneet kulut vai lasketaanko mukaan varsinaisen pääsopimuksen edustama taloudellinen hyöty.

Jäikö jokin mietityttämään, kysy!

Taustamateriaalina käytetty Hemmon Sopimusoikeuden oppikirjaa (Talentum 2009).